Istun junassa.
Maailma viliseen
ikkunoissa
ihan kuin päivänikin ovat vilisseet elämässäni.
En ehdi edes katsoa kun hetki on jo ohitse.
Tunnen miten olet osa minua.
Jokin osa
sinusta on jo minussa.
Ehkä se on aina ollut.
Kiitos, että kosketat.
Kiitos, että
autat näkemään.
Kiitos, että teet näkyväksi.
Kiitos, että
autat kohtaamaan.
Kiitos, kun autat tulemaan osaksi sitä
kuka olen.
Mihin olen menossa?
En tiedä ja
pelkään.
Olethan kanssani.
Annat Rakkautesi,
Rohkeutesi.
Olethan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti