Astun ulos.
Ihoni on kuin vuosia haarniskan alla
ollut kudos.
Pehmeä, auki ja haavoittuva.
Riisun haarniskan.
Sen alla on herkkä, hauras ihminen.
Pelkään astua eteenpäin.
Pienikin kosketus ihollani satuttaa.
Olenko valmis kulkemaan ilman
suojakilpeäni?
Kuka minua suojaa? Kuka pelastaa?
Pienikin kosketus ihollani
saa minut huutamaan
kivusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti